Jukka Lehtosen Kasvatus -aikakausijulkaisussa 2007 julkaistu Koulukokemukset pohjana ei-heteroseksuaalisten nuorten uravalinnoille herätti taas katsomaan omia suhtautumisiaan asiaan.
On turha teeskennellä, etteikö sukupuoli ohjaisi koulutusvalintoja ja etteivätkö koulut osin vahingossakin toisintaisi opetuksessaan näitä sukupuolirooleja; Vaikka puhutaan tasa-arvosta, miesopettajien ja naisopettajien tehtävät saattavat vaihdella koulun sisällä isosti ja naisvaltaisella alalla miehet ovat yliedustettuina rehtoreiden joukossa. Kun tyttöjä osin vahingossakin kannustetaan sosiaali-, hoiva- ja terveysaloille ja miehiä tekniikan pariin, entäpä ne lapset, jotka eivät alunalkaenkaan halua täyttää tai pysty täyttämään kummankaan sukupuolen muottia?
Kun ei-heterot kaverini kertovat elämänsä alkaneen vasta kunnolla lukion jälkeen, kun muutto kotipaikkakunnalta oli mahdollista, sitä helposti aina miettii vain vertaisryhmän luomaa painetta ja kiusaamista tai sen pelkoa, ei laisinkaan koululaitoksen asettamien ennakko-odotusten luomaa painetta. Mutta siellähän kaikki oppikirjaesimerkit toistavat heteroseksuaalista ydinperhettä, olipa kyseessä aapinen tai matikan kirja, ihmis- tai eläinhahmot. (Erityisen ironistahan tästä tulee sellaisten eläinlajien tapauksessa, jossa laji ei edes ole yksiavioinen todellisuudessa mutta joo.)
Biologia ei oppikirjapuolella viidennellä käsittele mitenkään homoseksuaalisuutta ihmisen biologian yhteydessä. Vaikka monet opettajat sitä nykypäivänä jo opetuksessaan sivuavat, jää siitä varmaan aika valju kuva, jos ei oma elämäntapa esitetään niin luonnottomana, ettei sitä edes oppikirjoissa mainita.
Vaatii opettajalta todellista hienotunteisuutta muistaa, että lapsilla on jo ennen murrosikääkin sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti, jota olisi voitava tukea myös niissä tilanteissa, kun oppilas ei istukaan perinteiseen smalliin. Jo ennenkuin oppilas itsekään sitä oivaltaa.
Vaikka oppilas silti yhä itse päättää sijaintinsa suhteessa kaappiin, hän tekee sen kuitenkin tietäen, ettei heteroseksuaalinen elämä ja perhemalli ole ainoa oikea tai edes muita parempi malli. Ja että vaikka se oma seksuaalisuus onkin erilaista, kuin monilla, se ei ole silti väärin.
